Long time, no see!

Heh

Ihan nolottaa, kun on niin kauan aikaa ku viimeks kirjotin!

Meillä on ollu niin puuhakkaita viikkoja ja viikonloppuja et en oo vaan yksinkertaisesti ehtinyt. 

Käytiin tossa vähän Nosturissa ja Huittisissa katsomassa Reckless lovee ja sitten olin Porvoossa ja Tampereella Emman luona, eli kiirettä on pitänyt viikonloppuisin. Vaikka oon viikot koululla ja helposti ajattelee, et ei siellä oo tekemistä, mutta hyvä että oon ehtiny edes nukkumaan! Ajattelinkin kertoa teille vähän meidän asuntolasta. 

Ellikelli jätti meidät jo marraskuussa, koska se menee toiseen kouluun tammikuussa. Eka oli ihan tosi outoo olla ilman sekopäätä, mutta kyllä siihenki sit lopulta tottu, vaikka kauhee ikävä onkin koko ajan! Meillä oli aina niin hiton hauskaa nelisteen ja oltiin paljon Ellin kans kaksinkin, ja meistä tuli lyhyessä ajassa tosi läheisiä. Pakostakin oppii tuntemaan toisen hyvin, kun on vuorokauden ympäri yhdessä, niin hyvässä kun pahassa, ja tää pätee kaikkiin muihinkin. Pari viikkoo Ellin lähdön jälkeen meille muutti yks tyttö ammattikorkeakoulun puolelta, ja se on kans tosi mukava ja tullaan hyvin toimeen vaikka meillä onkin ihan eri piirit ja aikataulut.Ois tosi vaikee asua sellasen ihmisen kanssa, jonka kans ei tulis yhtään juttuun ja pelkkä naamakin ärsyttäisi, koska ollaan kuitenkin suurimman osan viikosta koululla ja illat on pitkiä. 

vakava paikka lähtee lenkille :D

Siinä näkyy meidän keittiöö/olohuonetta!

Toisaalta on kivaa, kun ympärillä on aina ihmisiä, ja yleensä meillä on aina muksaa Sannin ja Hennan kanssa, ja siinä ne illat meneekin nopeesti. Käydään välillä kaupassa, salilla ja pelaamassa sählyä, sit meille tulee joskus vieraita, me syödään paljon ja ollaan vaan yhessä, katotaan telkkaria. Kyllä me joskus tehään jotain koulujuttujakin, mutta aika vähän. Ne on sit erikoispäiviä haha. 

En aina jaksa ees vastata viesteihin, kun keskityn olemaan niiden kavereiden kanssa, jotka on oikeesti läsnä. Totta kai kaikki muutkin kaverit on mulle tärkeitä, mutta aina ei vaan jaksa olla puhelin kädessä. Niille on aikaa sitten, kun tulee kotiin, eikä sillon tarvii olla yhteydessä asuntolakamuihin. 

Käsipaino vain kuvausrekvisiittaa

(Tällä viikolla mulla oli ihan kauhee ikävä Emmaa ja muita vanhoja kaiffoja. Ootin oikein kovasti, et loma alkaa ja kaikki palaa kotikonnuille joulunviettoon :) Nyt oon kotona ja huomenna nään pitkästä aikaa Emmaa ja Katria ja se on huisin hauskaa. En malta odottaa.)

Vaikka yleisesti ottaen asuntolassa on kivaa asua, varsinkin niin huipputyyppien kanssa, niin ei se aina oo pelkkää juhlaa. Joskus jonkun naama ärsyttää tosi paljon, eikä jaksais yhtään käyttäytyä, mutta se kuuluu elämään. Onneks mulla on oma huone, jossa voi rauhottua ja keräillä itteensä. Yleensä auttaa, kun nukkuu vähän päiväunia, koska väsyneenä mua kiukuttaa kaikki. Parasta asuntola-asumisessa onkin, kun voi nukkua päikkärit vaikka ruokatunnilla! 

Ollaan kyllä juhlittu huolestuttavan paljon tässä viime viikoilla. Meillä on melkein ainoa kahdeksan aamu torstaisin ja sinne on tullu mentyä turhan usein vain parin tunnin yöunilla. Onneksi ne on sentään mielenkiintoisia tunteja, niin jaksaa nousta aamulla! Olen kyllä sitä mieltä, että tunnille on mentävä, oli sitten olo mikä tahansa, kyllä siitä aina selviää, ja saapahan hyvät naurut jälkeenpäin. 

Kaikenkaikkiaan mä tykkään olla Mustialassa. Me saadaan vielä lämmin ruoka pari kertaa päivässä, joten mikäs siellä on ollessa kavereiden kanssa. Mä en voi varmaan ikinä muuttaa yksin, ku en osaa tehdä enää mitään ruokaa, ku kotonakin äiti aina tekee jotain herkkua :) En kuitenkaan valita! 

Hihi, kivaa, kun on loma. En niin välitä joulusta enää, mutta kivaa nähdä sukulaisia ja kavereita ja olla kotona ja rauhottua.

Kivaa joulua kaikille!

T.Sallatonttu

Ps. Kuvien vähyys johtuu siitä, että puhelimeni meni rikki, enkä oo vähään aikaan laittanu niitä koneelle. Ääliö.

Talvi tuli sittenkin

Joululauluja, jouluteetä, enkelisuklaata, kynttilöitä, pakkasta. 

Hetki sitten oli vielä syksy. Nyt on talvi.

Kuukauden päästä jouluaatto on jo ohi.

HAH tältä näytin viime jouluna !

Koulussa on kesä. Ollaan kukkien keskellä ja siellä tuoksuu ihanalle. Tuoksuu siellä myös joululta, koska ollaan tehty paljon havujuttuja. Alotettiin suunnittelemaan joulukampanjaa.

Korkee kimppu on hurjan vaikea

Olin kukkakioskissa maanantaina Venlan kanssa. Ei käynyt yhtään asiakasta, se oli vähän surkua. 

Kaadoin täyden maljakon hups

Tekstaus on vähän kurjan hankalaa. Olis kiva olla taitava, mutta pitää ehkä harjotella. 

Nyt kirjotan joululahjatoiveet loppuun ja lähetän sen äitille, joka kertoo ne joulupukille. Pian saa jo avata joulukalenterin ekan luukun.

t. Emsu

Timanttinen reissu

Hellurei ja hellät tunteet!

Meillä oli aika kiva viikonloppu. Oikeestaan suorastaan timanttinen ja tunnetusti timantit on ikuisia. 

Tavattiin Riihimäen Prismassa ja koko jengi oli koossa, eli Emma, Salla ja Essi, ja lähdettiin matkaan kohti Kouvolaaa. Oltiin siellä toista kertaa, ja se on kyllä kiva paikka, mutta aivan väärässä ilmansuunnassa.

Yövyttiin Sokos Hotel Vaakunassa ja siellä oli virallinen "Tule tänään Kouvolaan"-päivä. Eli siis jengiä oli niinku tosi paljon. 

Fiilis oli hukassa ja sitä siinä sitten haettiin ja laittauduttiin kaikessa rauhassa. Hyvältä kuitenkin tuntui, että keikkapaikka oli tuttu ja siellä oli viimeksikin hyvä meininki. Fiiliskin löytyi pelipaikoilta, mutta ensin meinasimme vaipua epätoivoon, koska edessämme lavan edessä oli kolme isoa korstoa, emmekä nähneet niiden takaa MITÄÄN. Otimme kohtalon omiin käsiimme ja meidän toimestamme vahdoimme paikkaa, koska eturivi on aina eturivi. Ja sitäpaitsi ne näki meidän takaa ihan hyvin varmasti. 

Matkalla House of rockiin!

Ollilla taitaa olla kivaa

Keikka oli taas kerran saakelin hyvä ja oltiin ihan liekeissä alusta loppuun asti. Eturivissä on parasta, koska siitä näkee kaiken, lavalle saa laukut pois käsistä ja siinä voi välillä levätä, jos tulee vaikka huono biisi. Jalat on kyllä ihan mustelmille, kun ne iskeyty lavaa vastan, mutta pikku juttuja. 

Kesken keikan on hyvä ottaa itsestäkin kuvia

Kolmas shotti on aina kolmas dingdingding

Pepen tytöt siinä ollaan niin onnellisena

Etsi kuvasta Jalle

Heh

Käytiin yöllä myös pizzalla ja se oli jättihyvää. Oltiin myös hyviä ihmisiä, ja autettiin joku kännityttö autoon siinä matkan varrella ja suunnattiin sitten hotelliin uinumaan. Sallalla oli sysipaska sänky, mutta eipä me montaa tuntia nukuttukaan. 

Hotellin aamupala oli täyttä timanttia. Siellä oli kaikkee puurosta sydämenmuotosiin sämpylöihin. Munakokkelikin maistui ja hedelmät ja karjalanpiirakat ja nakit ja lihapullat jajajja oli vaan niin hyvää. Hyvän läppändeeruksen saattelemana tytöt pakkautui autoon ja matka jatkui kotiinpäin. 

Essi sisusti autossa Pepen pyyhkeellä

Essi hyppäs Riihimäellä taas junaan ja mekin jatkettiin kotiin äitin luo rauhottumaan. Oli kyllä niin timanttinen reissu, että oli vaikea palata arkeen! Onneks ens viikonloppuna tapahtuu taas ;)

To be continued... Emsu ja Salsu 

Ei mikään helppo juttu

Mulle tuli vahva tunne, että haluun kirjottaa vähän tästä vaikeesta aiheesta, koska se ei oo mikään salaisuus, että mun isä on kuollut ja oon surullinen siitä. Mietin pitkään, että uskallanko tai haluanko julkaista tätä, koska en hae tällä mitään sääliä, päinvastoin. Tää juttu on kuitenkin niin iso osa mun elämää, että ei sitä voi loputtomiin sivuuttaakaan. Yleensä kirjotetaan vaan ilosista, tai ainakin pienemmistä jutuista, mutta mun tai Emman tai kenenkään muunkaan elämä ei aina oo kevyttä ja kivaa, joten tässä tulee sitten kertaheitolla mun elämän rankimmasta aiheesta. 

Mun on tosi vaikee puhua isän kuolemasta, ja tiedän sen olevan vaikee aihe myös muille, varsinkin sellasille, jotka ei oo menettänyt ketään niin läheistä ihmistä. Se onkin yksi syy, miksi en puhu aiheesta, vaikka muhun sattuis kuin paljon. Haluun säästää muita siltä pohjattomalta surulta, jota en toivo kenellekään tässä maailmassa.

Tapasin viikonlopun aikana muita läheisensä menettäneitä nuoria ja sain ihan tosi paljon lohtua niiltä. Huomasin, etten ole yksin tän suruni kanssa, ja vaikka kaikilla oli erilaiset lähtökohdat, niin suru itsessään on samanlaista, se vaan ilmenee erilailla eri ihmisillä. 

Kertoessani isästä muille, itkin pitkään ja katkerasti, mutta en hävennyt sitä siinä paikassa. Se tuntui oikeastaan tosi vapauttavalta, koska tiesin niiden ihmisten tajuavan mua oikeesti, mutta osaksi myös sen takia, että olen viime aikoina työntänyt asian taka-alalle ja keskittynyt muihin asioihin. Isänpäivä teki tähän kyllä ison poikkeuksen. Se ei todellakaan kuulu lempipyhiini sattuneesta syystä, mutta toisaalta oon tosi onnellinen niiden puolesta, joilla on vielä isä. 

Isän kuolemasta on kohta kaksi vuotta, ja huomaan kyllä, kuinka suru on muuttunut, eikä se ole enää aina ensimmäisenä mielessä, vaikka joka päivä mietinkin ja työstän asiaa. Joka tapauksessa mulla on niin kova ikävä isää, että mun mahaan sattuu, ja se tuskin menee pois lähiaikoina tai edes lähivuosina, mutta sen kanssa on vain pakko elää. Musta kuitenkin tuntuu, että jaksan elää tän taakan kanssa, vaikka se ei oiskaan helppoa. Uskon, että isällä on nyt hyvä olla taivaassa :)

En nyt laittanut tähän mitään kuvia, mutta tässä on pari biisiä, jotka on mulle tositosi tärkeitä. Aika erilaisia, mutta samasta aiheesta, ja pystyn samaistumaan molempiin. Ton So far away:n lisäks muutkin a7x biisit on lähellä mun sydäntä, ja niitä kuuntelin paljon sillon pari vuotta sitten, ja nyt olen löytänyt ne taas uudestaan, osaksi myös sen takia, että olin kattomassa niitä Hartwall-areenalla juuri vähän aika sitten. 

Can you see me? 

So far away

I love you, you were ready
The pain is strong and urges rise
But I'll see you, when He lets me
Your pain is gone, your hands untied

Salla<3

Keikal Turuuus

Lähettiin sit Essin kanssa Turkuun kattoon Reckless Lovee. Turku on joskus pettäny meijät ja oli vähän kaunoja ja piti selvitellä välejä, mut lopulta saatiin tehtyä sovinto. Sanoin jopa junassa kotimatkalla et se on kaunis yliopistokaupunki!

Alku oli taas vähä nihkee. Saatiin alennusliput junaan, mut ku tullaan ihan eri ilmansuunnista nii junat ei ihan täsmänny. Essi meni sit pari tuntia ennen mua jo pelipaikoille. No sit kävi kivasti et mun juna jotain sekoili ja matka kestikin tunnin pidempään. 

Meistä on kauheen kiva ja olla ajoissa paikanpäällä aina, et saa rauhassa hengailla ja laittautua. Noi keikkareissut on samalla aina semmosia kohtaamisia et pitää sepittää kaikki elämän asiatkin siinä samalla nii on kiva ettei tarvii missään kiireessä juosta paikasta toiseen.

Hotellissa kiharrettiin tukkaa ja meikkailtiin, juotiin lasilliset viiniä.......... kateltiin Nenäpäivää ja parannettiin maailmaa.

Jätettiin takit hotelliin, ettei tarvii maksaa sit mitään sinne sisälle. Oli onneks lyhyt matka, suoraan tien tosielle puolelle Klubille. 

Oltiin tosi hyvillä paikoilla ja nähti tosi hyvin! Pojatkin vilkuili lavalta ja näki kuin kivaa meillä oli. Oli ihan super hyvä keikka! Uudet biisit on nii kivoja livenä, mut vähä on ikävä niitä vanhojakin, Romancee ja Dancee erityisesti!! Päästiin keikan aikana yläilmoihinkin ku pari jätkää nosti meijät olkapäille, hohohoo.

Oli onnellinen ilta ja yö hah! Ja matka jatkuu seuraavaksi Kouvolaan ja saamme koko jengin koolle ku mukaan astuu Sammy ;) !

t: Emma

Talviunet odottaa

Alotetaan tällä:

Saanko mennä talviunille ja herätä toukokuussa? Koko ajan on kylmää ja märkää. Kun aamulla herää, on pimeetä ja kun tulee koulusta kotiin nii on pimee. Masennushan tässä iskee. 

Yritän selvitä tästä kynttilöillä, suuurella määärällä teetä, villasukilla ja musalla. Onhan tästä ennenkin selvitty. 

Koulussa on sentään vähän väriä

Jopa paikattiin kimppuja jes jes viimein!

Ja eka vuoro koulun kukkakioskissa on takana. Eka oli vähä jännää mut siihen pääs tosi äkkiä sisälle, kassaa oli helppo käyttää ja kaikki suju tosi kivasti! Tuli ihan semmonen olo että olen oikeessa hommassa!!!

moimoi t. Emma