Heh
Ihan nolottaa, kun on niin kauan aikaa ku viimeks kirjotin!
Meillä on ollu niin puuhakkaita viikkoja ja viikonloppuja et en oo vaan yksinkertaisesti ehtinyt.
Käytiin tossa vähän Nosturissa ja Huittisissa katsomassa Reckless lovee ja sitten olin Porvoossa ja Tampereella Emman luona, eli kiirettä on pitänyt viikonloppuisin. Vaikka oon viikot koululla ja helposti ajattelee, et ei siellä oo tekemistä, mutta hyvä että oon ehtiny edes nukkumaan! Ajattelinkin kertoa teille vähän meidän asuntolasta.
Ellikelli jätti meidät jo marraskuussa, koska se menee toiseen kouluun tammikuussa. Eka oli ihan tosi outoo olla ilman sekopäätä, mutta kyllä siihenki sit lopulta tottu, vaikka kauhee ikävä onkin koko ajan! Meillä oli aina niin hiton hauskaa nelisteen ja oltiin paljon Ellin kans kaksinkin, ja meistä tuli lyhyessä ajassa tosi läheisiä. Pakostakin oppii tuntemaan toisen hyvin, kun on vuorokauden ympäri yhdessä, niin hyvässä kun pahassa, ja tää pätee kaikkiin muihinkin. Pari viikkoo Ellin lähdön jälkeen meille muutti yks tyttö ammattikorkeakoulun puolelta, ja se on kans tosi mukava ja tullaan hyvin toimeen vaikka meillä onkin ihan eri piirit ja aikataulut.Ois tosi vaikee asua sellasen ihmisen kanssa, jonka kans ei tulis yhtään juttuun ja pelkkä naamakin ärsyttäisi, koska ollaan kuitenkin suurimman osan viikosta koululla ja illat on pitkiä.
vakava paikka lähtee lenkille :D
Siinä näkyy meidän keittiöö/olohuonetta!
Toisaalta on kivaa, kun ympärillä on aina ihmisiä, ja yleensä meillä on aina muksaa Sannin ja Hennan kanssa, ja siinä ne illat meneekin nopeesti. Käydään välillä kaupassa, salilla ja pelaamassa sählyä, sit meille tulee joskus vieraita, me syödään paljon ja ollaan vaan yhessä, katotaan telkkaria. Kyllä me joskus tehään jotain koulujuttujakin, mutta aika vähän. Ne on sit erikoispäiviä haha.
En aina jaksa ees vastata viesteihin, kun keskityn olemaan niiden kavereiden kanssa, jotka on oikeesti läsnä. Totta kai kaikki muutkin kaverit on mulle tärkeitä, mutta aina ei vaan jaksa olla puhelin kädessä. Niille on aikaa sitten, kun tulee kotiin, eikä sillon tarvii olla yhteydessä asuntolakamuihin.
Käsipaino vain kuvausrekvisiittaa
(Tällä viikolla mulla oli ihan kauhee ikävä Emmaa ja muita vanhoja kaiffoja. Ootin oikein kovasti, et loma alkaa ja kaikki palaa kotikonnuille joulunviettoon :) Nyt oon kotona ja huomenna nään pitkästä aikaa Emmaa ja Katria ja se on huisin hauskaa. En malta odottaa.)
Vaikka yleisesti ottaen asuntolassa on kivaa asua, varsinkin niin huipputyyppien kanssa, niin ei se aina oo pelkkää juhlaa. Joskus jonkun naama ärsyttää tosi paljon, eikä jaksais yhtään käyttäytyä, mutta se kuuluu elämään. Onneks mulla on oma huone, jossa voi rauhottua ja keräillä itteensä. Yleensä auttaa, kun nukkuu vähän päiväunia, koska väsyneenä mua kiukuttaa kaikki. Parasta asuntola-asumisessa onkin, kun voi nukkua päikkärit vaikka ruokatunnilla!
Ollaan kyllä juhlittu huolestuttavan paljon tässä viime viikoilla. Meillä on melkein ainoa kahdeksan aamu torstaisin ja sinne on tullu mentyä turhan usein vain parin tunnin yöunilla. Onneksi ne on sentään mielenkiintoisia tunteja, niin jaksaa nousta aamulla! Olen kyllä sitä mieltä, että tunnille on mentävä, oli sitten olo mikä tahansa, kyllä siitä aina selviää, ja saapahan hyvät naurut jälkeenpäin.
Kaikenkaikkiaan mä tykkään olla Mustialassa. Me saadaan vielä lämmin ruoka pari kertaa päivässä, joten mikäs siellä on ollessa kavereiden kanssa. Mä en voi varmaan ikinä muuttaa yksin, ku en osaa tehdä enää mitään ruokaa, ku kotonakin äiti aina tekee jotain herkkua :) En kuitenkaan valita!
Hihi, kivaa, kun on loma. En niin välitä joulusta enää, mutta kivaa nähdä sukulaisia ja kavereita ja olla kotona ja rauhottua.
Kivaa joulua kaikille!
T.Sallatonttu
Ps. Kuvien vähyys johtuu siitä, että puhelimeni meni rikki, enkä oo vähään aikaan laittanu niitä koneelle. Ääliö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti