Tänään se iski. Aamulla mä sen tajusin. O-ou, pitäis varmaan huolestua, mutta mä oon taas aikuistunut yhden askeleen verran. No en mä sentään vielä käytä tuulipukua, mutta lähellä oli jo!
Oltiin tänään luokan kanssa Saaren kansanpuiston näkötornissa ja Kivilammin torpassa ja jossain vielä siellä luonnossa pyörittiin ja siellä oli ihan tosi kaunista ja rauhallista. Outoa ajattelua multa, koska oon yleensä aina pää kolmantena jalkana menossa johonkin, enkä jaksa niin keskittyä ympäristöön, mutta tänään oli kivaa olla retkellä. Ainakin kivempaa kuin olisi ollut koulun metsässä, jossa me ollaan muutaman kerran oltu tekemässä maisemanhoitotöitä eli kaatamassa ylimääräisiä puita. Se on kurjaa hommaa, en tykkää puiden kaatamisesta. Ensinnäkin moottorisaha on painava ja pelkään aina et leikkaan sillä itseeni, vaikka meillä onkin metsurinvaatteet. Suurin syy kuitenkin on se, että musta tuntuu et puiden kaataminen on sama asia kuin puiden tappaminen. Vaikka tiedän ja ymmärrän, että niitä pitää kaataa ja metsää pitää hoitaa, niin silti se tappaa kyllä kaiken luovuuden. Ollaan pari kertaa istutettu kuusentaimia ja se on paljon mukavampaa, jotenkin siitä tulee parempi olo.
Tässä meidän retkikuvia:
Näin hienot maisemat oli näkötornista!
Se oli toooosi korkeella
Pakollinen näkötorniselfie Petrin kanssa
Kivilammin torpassa tuntui, että aika oli pysähtynyt
Kesällä täällä on maatiaiseläimiä
Oli tosi kivaa, kun oli niin hyvä ilma, eikä ollut kylmä ja me käveltiin paljon.
Viime aikoina oon käynyt paljon metsässä myös sen takia, että meillä on nyt koira.
Moi, mä oon Vili!
Vilperi on tosi liikkuvainen ja se on pakko päästää vapaaks juoksemaan, että se saa purettua kaiken energiansa, muuten se vaan piipittää kotona. Vilin kanssa tulee siis usein lähdettyä metsään ja se on kivaa! Munkin on helpompi juosta, kun Vili on vapaana, eikä pyöri jaloissa koko aikaa. Sitten se kyllä säntäilee joka paikassa muualla, joskus myös vähän liiankin kaukana... On se kyllä vielä tähän asti aina tullut takaisin onneks!
Tarkkana kuin porkkana!
Vili sai tarpeekseen yhteiskuvista :D
Pari viikko sitten oli näin paljon lunta!
Äiti lähtee ens viikonlopuksi Unkariin, niin saan sitten lenkkeillä Vilin kanssa joka päivä ja monta kertaa. Katotaan sitten kuinka innoissani oon metsälenkeistä.
Oja on vielä ihan jäässä, vaikka muuten on jo sulaa
Oli ihan superkaunis auringonpaiste
Noi kuvat on siitä ihan meidän läheltä omasta metsästä ja siellä on ihanan rauhallinen tunnelma. Ihanan hiljaista ja kaunista ja vihreää ja niin luonnollista. En tiennytkään kuinka paljon kaipaan luonnon rauhaan ennen kuin aloin käymään siellä pakon edestä. En oo ennen niin tykännyt olla metsässä, mutta nykyään ihan kaipaan sinne. Kuulostaa hassulta jopa mun omiin korviin, mutta totta se on!
Mulla on enää tää ja ens viikko koulua ja sit meillä alkaa työssäoppimisjakso, jaiks, tosi jännää! Pelkään, että oon ihan tohelo, mutta harjotteluun mennäänkin oppimaan. Toisaalta ootan jo, että koulu loppuu ja alkaa taas uusi jakso elämästä. Saatte sitten kuulla, miten mulla on mennyt siellä!
Kivaa kevättä teille, hihi,
Salqq
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti